sekä miten ja miksi sitä testataan

Sotien jälkeisessä Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa yhteenkuuluvuus on voitu ottaa melko lailla itsestäänselvyytenä. 2020-luvulle tultaessa pitkään jatkunut globalisaatiokehitys saavutti kuitenkin tietynlaisen lakipisteensä huipentuen globaaliin pandemiaan ja etätyön nopeaan yleistymiseen. Sen myötä kysymykset yhteiskuntavastuusta, yhteenkuuluvuudesta ja merkityksellisyydestä ovat nousseet arkipäivän puheenaiheiksi organisaatioiden eri tasoilla. Keskeinen kysymys on, miten erilaiset organisaatiot voisivat ryhtyä tarkemmin selvittämään sitä, miten ne onnistuvat palvelemaan ihmisten varsin arkipäiväisiä tarpeita jaetusta yhteenkuuluvuuden tunteesta aina henkilökohtaiseen hyvinvointiin.

Yhteenkuuluvuutta on tutkittu runsaasti perustutkimukselle ominaisista lähtökohdista erityisesti sosiaalipsykologian alalla. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa erittelevä yhteiskuntatieteellinen tutkimus tulee myös teemoiltaan lähelle yhteenkuuluvuuden tutkimusta. Lukuisat tapaustutkimukset, joissa yhteenkuuluvuutta on mitattu erilaisin menetelmin ovat jääneet systematisoimatta ja vakiintumatta, joten vallalla on edelleen uskomus, että yhteenkuuluvuudella, yhteisöllisyydellä tai sosiaalisella pääomalla on suuri merkitys ihmisten elämässä, mutta sitä on vaikea mitata.

Yhteenkuuluvuus asuu vuorovaikutussuhteissa

Yhteenkuuluvuus asuu määritelmällisesti vuorovaikutussuhteissa, mistä syystä sitä on ollut perusteltua pitääkin vaikeasti mitattavana. Mittaamalla vastaajien kokemaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edelleen tuottamalla näistä tiedoista yhteisökohtaisia keskilukuja, ei vie lähemmäksi yhteenkuuluvuutta. Ongelmana kun on, että yhteenkuuluvuus on toimintaa, ei mielipiteitä tai käsityksiä yhteenkuuluvuudesta. Nykyiset digitaaliset alustaratkaisut tarjoavat kuitenkin entistä paremmat mahdollisuudet jäsentää yhteenkuuluvuus erilaisten yhteisöjen (ryhmien, tiimien, joukkueiden jne.) yhteistoimintana. Alustojen avulla yhteenkuuluvuuden eri ulottuvuudet (osallistuvuus, tavoitteellisuus, tyytyväisyys ja yksimielisyys) voidaan muodostaa omalla nimellä tehtyjen digitaalisten tekojen perusteella, anonyymien mielipiteiden sijaan.

Yhteenkuuluvuustesti

HedCoachin^® Yhteenkuuluvuustesti koostuu erilaisista väittämistä, joiden yhteyteen on asetettu kaksi allekkaista liu’utinta. Väittämä voi olla esimerkiksi ”yhteisössämme jokainen on oman onnensa seppä” vs. ”yhteisössämme on yhdessä tekemisen meininki”. Ylemmällä liu’uttimella vastaaja voi ilmaista, mikä on kyseisen asian suhteen hänen mahdollinen tavoitetilansa ja alemmalla liu’uttimella vastaaja voi ilmaista mikä on kyseisen asian suhteen nykytila.

HedCoachin^® Yhteenkuuluvuustesti on lähtökohtaisesti suunniteltu siten, että se soveltuu yhteistoiminnan arviointiin toiminnan kontekstista riippumatta. Esimerkiksi urheilussa yli lajirajojen meneviä vertailuja on perinteisesti pidetty hankalina. HedCoachin^® Yhteenkuuluvuustesti mahdollistaa kuitenkin yhteenkuuluvuuden yhteismitallisen arvioinnin yhtä lailla jääkiekossa, jalkapallossa, salibandyssa kuin yleisurheilussakin. Toki esimerkiksi liike-elämään suunnatussa testissä osioiden sanamuodot ovat hieman erilaiset kuin seuratoiminnassa, mutta osioiden lukumäärä on sama ja niiden rakenne palautuu tarvittaessa itsemääräämisteorian ja psykologisen turvallisuuden viitekehykseen. 

Olemme tähän mennessä testanneet 12 urheiluseuraa käsittäen noin 200 yhteisöä (ryhmää, johtokuntaa, joukkuetta, kerhoa, klubia, tiimiä jne.) ja yli 16 000 aikuisikäistä seuratoimijaa. Teemme yhteistyötä pilottiseurojen, lajiliittojen ja Olympiakomitean kanssa kehittämiemme digitaalisten työkalujen sekä seuratoiminnan indikaattoreiden käyttöönotossa, yhteenkuuluvuuden valmentamisessa ja yhteisöosaamisen johtamisessa. Anonymisoidut aineistomme ovat Turun yliopistossa toteutettavan ”Yhteenkuuluvuudesta hyvinvointia” tutkimus- ja kehittämishankkeen käytössä. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa ja edistää tiedolla johtamista suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa.