Tekijä: Anna Noramaa

Mitä yhteenkuuluvuus on?

sekä miten ja miksi sitä testataan

Sotien jälkeisessä Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa yhteenkuuluvuus on voitu ottaa melko lailla itsestäänselvyytenä. 2020-luvulle tultaessa pitkään jatkunut globalisaatiokehitys saavutti kuitenkin tietynlaisen lakipisteensä huipentuen globaaliin pandemiaan ja etätyön nopeaan yleistymiseen. Sen myötä kysymykset yhteiskuntavastuusta, yhteenkuuluvuudesta ja merkityksellisyydestä ovat nousseet arkipäivän puheenaiheiksi organisaatioiden eri tasoilla. Keskeinen kysymys on, miten erilaiset organisaatiot voisivat ryhtyä tarkemmin selvittämään sitä, miten ne onnistuvat palvelemaan ihmisten varsin arkipäiväisiä tarpeita jaetusta yhteenkuuluvuuden tunteesta aina henkilökohtaiseen hyvinvointiin.

Yhteenkuuluvuutta on tutkittu runsaasti perustutkimukselle ominaisista lähtökohdista erityisesti sosiaalipsykologian alalla. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa erittelevä yhteiskuntatieteellinen tutkimus tulee myös teemoiltaan lähelle yhteenkuuluvuuden tutkimusta. Lukuisat tapaustutkimukset, joissa yhteenkuuluvuutta on mitattu erilaisin menetelmin ovat jääneet systematisoimatta ja vakiintumatta, joten vallalla on edelleen uskomus, että yhteenkuuluvuudella, yhteisöllisyydellä tai sosiaalisella pääomalla on suuri merkitys ihmisten elämässä, mutta sitä on vaikea mitata.

Yhteenkuuluvuus asuu vuorovaikutussuhteissa

Yhteenkuuluvuus asuu määritelmällisesti vuorovaikutussuhteissa, mistä syystä sitä on ollut perusteltua pitääkin vaikeasti mitattavana. Mittaamalla vastaajien kokemaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edelleen tuottamalla näistä tiedoista yhteisökohtaisia keskilukuja, ei vie lähemmäksi yhteenkuuluvuutta. Ongelmana kun on, että yhteenkuuluvuus on toimintaa, ei mielipiteitä tai käsityksiä yhteenkuuluvuudesta. Nykyiset digitaaliset alustaratkaisut tarjoavat kuitenkin entistä paremmat mahdollisuudet jäsentää yhteenkuuluvuus erilaisten yhteisöjen (ryhmien, tiimien, joukkueiden jne.) yhteistoimintana. Alustojen avulla yhteenkuuluvuuden eri ulottuvuudet (osallistuvuus, tavoitteellisuus, tyytyväisyys ja yksimielisyys) voidaan muodostaa omalla nimellä tehtyjen digitaalisten tekojen perusteella, anonyymien mielipiteiden sijaan.

Yhteenkuuluvuustesti

HedCoachin® Yhteenkuuluvuustesti koostuu erilaisista väittämistä, joiden yhteyteen on asetettu kaksi allekkaista liu’utinta. Väittämä voi olla esimerkiksi ”yhteisössämme jokainen on oman onnensa seppä” vs. ”yhteisössämme on yhdessä tekemisen meininki”. Ylemmällä liu’uttimella vastaaja voi ilmaista, mikä on kyseisen asian suhteen hänen mahdollinen tavoitetilansa ja alemmalla liu’uttimella vastaaja voi ilmaista mikä on kyseisen asian suhteen nykytila.

HedCoachin® Yhteenkuuluvuustesti on lähtökohtaisesti suunniteltu siten, että se soveltuu yhteistoiminnan arviointiin toiminnan kontekstista riippumatta. Esimerkiksi urheilussa yli lajirajojen meneviä vertailuja on perinteisesti pidetty hankalina. HedCoachin® Yhteenkuuluvuustesti mahdollistaa kuitenkin yhteenkuuluvuuden yhteismitallisen arvioinnin yhtä lailla jääkiekossa, jalkapallossa, salibandyssa kuin yleisurheilussakin. Toki esimerkiksi liike-elämään suunnatussa testissä osioiden sanamuodot ovat hieman erilaiset kuin seuratoiminnassa, mutta osioiden lukumäärä on sama ja niiden rakenne palautuu tarvittaessa itsemääräämisteorian ja psykologisen turvallisuuden viitekehykseen. 

Olemme tähän mennessä testanneet 12 urheiluseuraa käsittäen noin 200 yhteisöä (ryhmää, johtokuntaa, joukkuetta, kerhoa, klubia, tiimiä jne.) ja yli 16 000 aikuisikäistä seuratoimijaa. Teemme yhteistyötä pilottiseurojen, lajiliittojen ja Olympiakomitean kanssa kehittämiemme digitaalisten työkalujen sekä seuratoiminnan indikaattoreiden käyttöönotossa, yhteenkuuluvuuden valmentamisessa ja yhteisöosaamisen johtamisessa. Anonymisoidut aineistomme ovat Turun yliopistossa toteutettavan ”Yhteenkuuluvuudesta hyvinvointia” tutkimus- ja kehittämishankkeen käytössä. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa ja edistää tiedolla johtamista suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa.

Nykyajan seuratoiminta on paljon muutakin kuin urheilua

Urheiluseuratoiminnan ydinosaamiseen kuuluu oman toiminnan yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen merkityksen tunnistaminen ja sanoittaminen. Seuran yhteiskunnallinen merkitys näkyykin lahjomattomasti siinä, miten seura kulloinkin toimii ja miten toimet on organisoitu. Elämme digitaalista avoimen datan aikakautta, jossa menestyvällä seuralla ei ole varaa “pitää kynttilää vakan alla”. Tulevaisuuden seuravisiossa datapohjainen vaikuttaminen nähdään tärkeänä osana seuratoimintaa.

Tulevaisuuden seuravisiossa edustusjoukkueiden urheilijat nähdään esiintyvinä taiteilijoina paitsi kentällä, myös kentän ulkopuolella. Osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen tehdään läpinäkyvästi oppimisen parhaita perinteitä kunnioittaen. Yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin tavoitteellisesta edistämisestä tehdään strateginen menestystekijä. Kenttätapahtumien tarkan kirjaamisen ja erittelyn lisäksi myös kentän ulkopuolisia tapahtumia seurataan ja analysoidaan aiempaa koordinoidummin.

Virallisissa liikunta- ja urheilupoliittisissa kannanotoissa kaksoistavoitteet, siis liikuntaan ja urheiluun osallistumisen ja huippu-urheilun saavutusten tukeminen, nähdään usein toisiaan täydentävinä ja vailla keskinäistä kilpailua. Tosiasia onkin, että huippu-urheilu, ammattilaisurheilu ja kansainväliselle tasolle tähtäävä urheilu määrittävät suomalaista seuratoimintaa yhtä lailla silloin, kun seurassa sitä tehdään, kuin myös silloin, kun seurassa ei sitä tehdä. Malli rakentuu ajatukselle, että massaurheilu jalostaa jatkuvasti taidoiltaan ja kiinnostavuudeltaan mahdollisimman valmiiksi valmennettuja nuoria huippu-urheilun tarpeisiin, kun taas huippu-urheilu tarjoaa vastavuoroisesti esikuvia, jotka innostavat lisää lapsia ystävineen ja perheineen mukaan sekä motivoivat heitä ponnistelemaan kohti omia tavoitteitaan. 

Tuloksellinen seuratoiminta tarjoaa mahdollisuudet paitsi investoida itseensä, myös harjaantua urheilun, liikunnan ja valmennuksen ammattilaiseksi ja löytää paikkansa läpeensä kansainväliseltä liikunnan ja urheilun järjestövetoiselta kentältä. Seuratoimintaan osallistumisella – verrattuna osallistumattomuuteen – voidaan ajatella olevan käänteinen yhteys kahteen merkittävään kansanterveyteen ja -talouteen liittyvään ilmiöön; ylipainon ja henkisen hyvinvoinnin häiriöiden yleistymiseen. Yhteenkuuluvuuden tunteen on havaittu lisäävän koettua hyvinvointia, osallisuutta ja tyytyväisyyttä sekä selkeyttävän kommunikointia ja keskinäisiä rooleja yhteistoiminnassa. 

Millaista dataa urheilusta kerätään

Esimerkiksi ammattilaisurheilussa kamerat tallentavat nykyisin kaikki pelaajan työn tuloksellisuuden kannalta relevantit pelitapahtumat, algoritmit pilkkovat tarvittaessa tapahtumat edelleen ja luokittelevat ne. Kaikki se, mitä joukkue tekee kentällä, kertoo lahjomattomasti, miten pelaajat on organisoitu toiminnallisesti yhteen (roolitettu) yhteisten tavoitteiden nimissä. Se on yksiselitteisesti tarkempi kuva ”joukkuehengestä” kuin uskomusten varassa vellovat ”pukukoppipuheet”. Kun taas joukkue ei ole kentällä töissä, erilaiset digitaaliset alustat tallentavat pelaajien keskinäisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen. Se, mistä pelaajat keskustelevat tai kuinka usein, ei ole niin kiinnostavaa kuin se, ovatko he ylipäätään tietoisia toistensa edesottamuksista (seuraa) vai eivät (eivät seuraa). Molemmat (seuraa, ei seuraa) ovat tietoisia tekoja ja kertovat vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta. Näinkin saadaan selville se, miten useampi pelaaja on organisoitu toiminnallisesti yhteen (roolitettu) yhteisten tavoitteiden nimissä. Se kuvaa sitä, mitä joukkue tekee kentän ulkopuolella. Tällaisen tiedon avulla pystytään tutkimaan taitojen siirrettävyyttä toimintaympäristöstä toiseen. Voidaan kysyä esimerkiksi, miten kentällä realisoituva kapteenin rooli mahdollisesti näkyy myös kentän ulkopuolella. Yhtä kiinnostava kysymys on sekin, miten puolestaan kentän ulkopuolella realisoituva kapteenin rooli näkyy kentällä. 

Yhteenkuuluvuusindeksi

Urheiluseura 2.0 hankkeessa kerättiin TPS Salibandy ry:n, TPS Juniorijääkiekko ry:n ja TPS Juniorijalkapallo ry:n koko seuraväen (aikuiset) kattava näkemys toiminnan nykytilasta, tavoitetilasta ja tähän liittyvistä mielipiteistä. Näin saadun aineiston analysoinnin tuloksena mitattiin muun muassa koettu ja toteutunut yhteenkuuluvuus (indeksi; seuratoiminnan uusi tunnusluku), joka kertoo kuinka osallistuvaa, tavoitteellista ja yksituumaista seuraväki on. Työkalun avulla tuotettu aineisto tukee myös seuratoiminnan elinkaarimallin lanseeraamista lähtien matalan kynnyksen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen kautta, aina itseensä investoivien elämäntapojen omaksumiseen saakka. Datapohjaisen vaikuttamisen ei ole tarkoitus oikeuttaa yksiä toimintatapoja toisten kustannuksella (standardoida), vaan pitää koko seura jatkuvasti tietoisena ja alttiina keskustelulle siitä, mitä seurauksia nykyisistä toimintatavoista on ja miten ne palvelevat seuran strategiaa. Näin päästään koko seuran mittakaavassa kiinni aidosti tavoitteelliseen toimintaan.

Hankkeessa kertynyttä dataa hyödynnettiin myös TPS säätiön tilaamassa seuratoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden selvityksessä. Turun kaupungin pormestari Minna Arve viittaa blogikirjoituksessaan selvityksen tuloksiin: “Urheiluseuran yhteiskunnallista vaikutusta ei voi koskaan mitata vain euroissa. Silti Turun palloseuran juhlavuoden kunniaksi selvitetty yhteiskunnallinen vaikuttavuus – vuositasolla 36 miljoonaa euroa – vetää sanattomaksi. Tällä summalla luodaan konkreettisesti terveyttä, työtä ja toimeliaisuutta Turkuun.” (https://www.minnaarve.fi/post/tps-100-vuotta)

Lataa tästä TPS-säätiön raportti:

TPS-100-RAPORTTIDownload